Alkoholin käyttö on suomalaiselle kristitylle vaikea pala. Jotkut pastoritkin ovat kohtuukäytön puolestapuhujia, ja se jos mikä saa vakaatkin kristityt hämilleen. Ongelmana on rajan veto. Raamattu ei kiellä alkoholin juontia, mutta varottaa juopumisesta ja humalahakuisuudesta. Sen lisäksi Sana sanoo, että viinan käytöstä seuraa irstas meno. Eurooppalaisilla kristityillä luontaiseen tapakulttuuriin kuuluvat ruokaviinit ja illallissnapsit. Miten meidän suomalaisten tulisi sitten tähän suhtautua?
Itse otin ensimmäisen kerran alkoholia, kun toimin lähetyssaarnaajana Albaniassa. Sairastin kuukausia rajua maha- ja oksennustautia, ja lähimmät apteekit olivat Kreikassa. Lääkärini antoi minulle saman neuvon, kuin Paavali Timoteukselle. Hän käski ottaa vähän alkoholia jatkuvien vatsavaivojen ja pahoinvoinnin vuoksi. Paavalin aikoihin alkoholia käytettiin lääkkeenä. Nykyisin vaivoihin on onneksi olemassa muitakin kehittyneitä lääkkeitä.
Unkarissa paikalliset pastorit ja uskovat tarjosivat poikkeuksetta viiniä, ja jopa olutta ruokajuomana. Se oli uutta ja outoa. Minulla on sisäsyntyinen varautuneisuus ja pelko asiasta, siksi olinkin yleensä joukon kummajainen vesilaseineni. Hetken perästä pastorikollegojen kanssa minäkin kokeilin, miltä liemi maistuu. En voi sille mitään, mutta vaikka yritin totutella tapaan, niin jokaisen kerran jälkeen painoi syyllisyys ja paha mieli. Onneksi olin kuitenkin hyvää seuraa! En osaa sanoa monessako lasillisessa humaltumisen raja menee, mutta helpompi se on ylittää, kuin alittaa.
En haluaisi olla tyypillinen ilonpilaaja tai lakihenkinen fundamentalisti, mutta rehellisesti on sanottava, että en tiedä yhtään hyvää asiaa, mitä alkoholin käyttö toisi tullessaan. En tuomitse ketään joka ottaa, mutta koska pullon henki voi viedä mennessään, on varoituksen sana paikallaan. Läheltä nähneenä tiedän ainoastaan lukuisia rikkoutuneita perheitä, tulehtuneita ihmissuhteita, työpaikan menetyksiä, riippuvuutta, alkoholimyrkytyksiä, äkkikuolemia, itkua, surua ja murhetta. En tunne yhtään onnellista kohtuukäyttäjää. Ilmeisesti he pysyvät (koti)kaapeissaan. Mutta viimeistään silloin, kun kohtuukäyttäjän oma lapsi hoipertelee humalassa kotiin, niin alkoholivalistus alkaa saada uusia vivahteita. Yleensä kaikki alkoholin kanssa alkanut hauska läträys on päättynyt tavalla tai toisella ikävästi, eikä se kulturelli keskieurooppalainen juominenkaan siinä poikkeusta tee.
Tekopyhää tai ei, niin mielestäni pastori lauman esikuvana ei toimi väärin kieltäytyessään alkoholista, vaikkei viisas olisikaan.
Tosimies 4/08
